Saako vielä lähettää muutaman kuvan Ateneumista? Muotokuvakäytävällä oli herkullinen kokoelma suomalaisten taiteilijoitten omakuvia. Kirjoitin pari vuotta sitten roomalaisessa museossa näkemistäni parista kuvasta tässä. Omakuvat ovat joskus perinteisen siloteltuja muotokuvia, mutta katsojan huomio kiinnittyy persoonallisiin töihin, joissa henkilö tosiaan herää henkiin ja katsoo aidosti ulos kuvasta. Prahassa näin kerran monta sataa vuotta vanhan kuvan, jossa vilkkusilmäinen nuori mies melkein ojensi kätensä tervehdykseen raameista!
Verner Thomé käytti raikkaita ja iloisia värejä töissään ja sellaiselta näyttää hänen omakuvansakin.
Hugo Simbergin töiden rauha näkyy myös tässä.
Kaikki ihanan erilaisia.
Tämä Vilho Lampi on hauska. Hänen muista tauluistaan en tosin pidä.
Tyko Sallisen omakuva on mielenkiintoinen, vahva ja kaunis.
Näistä herroista en ole kuullutkaan, mutta hauskat naamat kuitenkin.
Ja oli siellä muutama nainenkin, enemmänkin tietysti kuin tässä. Sigrid Schaumanin kuva vähän ihmetyttää, onko hän ehkä ollut jo hyvin sairas ja vanha maalatessaan tuota? Ei hän mitään valokuvantarkkaa maalannut muutenkaan, mutta niissä tunnelma on yleensä miellyttävä. Mutta niin tietysti, omakuvassa ei tarvitsekaan olla.
Kaikenkaikkiaan muotokuvia oli ihanan paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa, kiitos!
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.