Messuilla vihertää

Viherseinä

Pussiviljelyä

Kaikkialla oli vihreää! Onhan asuntomessuilla ennenkin ollut pihaviritelmiä, mutta nyt oli Tampereella ihan selvänä uutuutena keittiöpuutarhainnostus muun viherryksen lisäksi. Idea on tosi hauska, vaikka suhtaudun hieman epäilevästi viljelyn jatkumiseen. Realistina epäilen, jaksavatko työelämässä tiiviisti pakertavat ihmiset kovin laajamittaista hyötypuutarhaa hoitaa. Minä en ainakaan jaksaisi, mutta enpä olekaan puutarhaihmisiä.

Keittiöpuutarha

Oma mansikkamaa

Tässä muutama isompi potager. Harvemmin niitä on yhdistänyt mielessään tuonnäköisiin taloihin. Kiva innostus silti. Meillä kotona ei ole viljelty ikinä mitään edes kesämökillä, kun ovat sijainneet kuivassa kangasmetsässä.

Vasta nyt ennätin katsoa ja käsitellä lauantaisia messukuvia. Huomaa kyllä, että kamerana oli mukana vain tasku-Canon, mutta en mistään hinnasta olisi viitsinyt kantaa helteessä isoa kameraa niskassa. Olisi pitänyt olla vielä painava putki ja salamalaite vastavaloa varten, joten nyt on tyytyminen  näihin.

Jatkan tästä messuaiheesta vielä myöhemmin vähän lisää, olin varsin innostunut. Onneksi on kaikenlaista mukavaa meininkiä kotonakin koko ajan, puhumattakaan ihanan kesäisestä säästä. Huomenna tulee poika avovaimonsa kanssa Helsingistä, toinen nuoripari huitelee länsirannikolla ja Luna on meillä hoidossa.

Himobloggaajan sunnuntaikokkailut

Perjantaina piti keksiä nopeasti ennen kauppaan lähtöä, mitä sunnuntaina tarjotaan lounaalla. Tiesinhän lähteväni koko lauantaipäiväksi Tampereelle unelmoimaan taloista ja sisustuksista. Tartuin siis viimeisimpiin blogeista kopioituihin ruokiin ja osuin siinä ihan nappiin. Kaikki neljä pidimme kovasti näistä tarjoiluista. Ja muuten kaikissa on käytetty sitruunaa.

Mausteiset kanavartaat oli julkaissut Jokihaka, ja tätä   hänen mainiota marinadiaan aion käyttää vastakin. Kanafileet siis paloiteltiin aamupäivällä ja siirrettiin mausteitten kanssa Minigrip-pussissa maustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Lopuksi paistettiin uunissa, vähän ohjeesta oikaisten. Helteessä kiinnostanut grillaaminen.

MAUSTEISET KANAVARTAAT 

4 kpl maustamattomia broilerin rintafileitä (n. 500 g)
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
½ tl jauhettua kurkumaa
½-1 tl kuivattua minttua
½ tl mustapippuria rouhittuna
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
loraus oliiviöljyä
½ dl limen tai sitruunan mehua  -Ja miksei myös vähän hunajaa..? 

suolaa 

Leikkaa kanafileistä tasakokoisia 2 - 3 cm kuutioita. Heittele muovipussiin valkosipuli ja kuivat mausteet. Lisää reilu loraus oliiviöljyä ja limetin mehua. Sekoita mausteet ja lisää kanapalat joukkoon. Levittele mauste paloihin ja anna marinoitua viileässä muutama tunti. Nosta kanat ajoissa huoneenlämpöön ennen paistamista.  Jos käytät puisia tikkuja, laita ne ajoissa veteen likoamaan.  

Laita kananpalat varrastikkuihin ja mausta vielä reilulla ripauksella rouhittua suolaa. (Joku unohti tämän ja joutui heittämään suolat perään uuniin.)  Paista kuumalla pannulla tai grillissä kypsiksi. Voit myös paistaa vain pintavärin ja kypsentää vartaat lopuksi uunissa, 200 astetta, vajaa 10 minuuttia. TAI paistaa vain uunissa sen 10 minuuttia, jos haluat oikaista. Tarjoa  heti kuumina limelohkojen kera.

 Sitruunainen kesäkurpitsapasta on kotoisin ihanasta Sillä sipuli -blogista. Kermainen pasta ei tule ensimmäisenä mieleen kuumana päivänä, mutta tämä oli silti raikkaan makuinen ja sopi hyvin kesäpäivään. Ricotta oli sittenkin hyvää, vaikka etukäteen olin vähän ennakkoluuloinen. Minusta se ei aikaisemmin ole maistunut paljon miltään.

SITRUUNAINEN KESÄKURPITSAPASTA 

oliiviöljyä
2 kesäkurpitsaa, pienet ovat maukkaimpia ja näteimpiä
2 valkosipulinkynttä
2 kevätsipulia varsineen
1 sitruunan raastettu kuori +vähän mehua
neljä tupsua basilikaa = reilusti basilikanlehtiä
125 g ricottaa
suolaa
parmesaaniraastetta 

Iittalan kaupasta löytyi tosi kätevä sitruspuristin.

Suikaloi kesäkurpitsat ohuiksi kiekoiksi juustohöylällä. Paista kesäkurpitsaviipaleita muutamassa erässä oliiviöljyssä kunnes ne alkavat saada kaunista rusehtavaa väritystä.
Laita pannuun siivutetut valkosipulinkynnet ja siivutettu kevätsipuli ja anna kuullottua pari minuuttia. Lisää sitruunankuoriraaste ja mehu, revityt basilikanlehdet ja ricotta. Tässä vaiheessa lisäsin vielä nesteeksi vähän kermaa ja pastan keitinvettä. 
Lisää paistetut kesäkurpitsat ja suola. Kaada pannuun keitetty, valutettu pasta ja sekoita. Tarkista suolaisuus.

Raasta päälle parmesaania ja tarjoile. 

Kuvaa ottaessani en ollut vielä muistanut tuoda pöytään parmesaania, mutta sen raastaminen pastan pinnalle oli aivan ehdotonta maun kannalta.

Jälkiruoka oli Lemon Posset. Tämä se vasta hyvää oli! Mitä muuta se voisikaan olla, kun on keitetty sokeria kuohukermassa ja maustettu se tuoreella sitruunalla. Siinä siis koko ohje. Järkyttävän rasvaista ja suunnattoman ihanaa. Ei ihme, että tämä on ollut ruokablogeissa suosittua. Oman ohjeeni löysin Soppakellarista, ja tein sen puolitettuna neljälle. Helppoa ja onnistuu kaikilta, kunhan muistaa aloittaa ajoissa.

LEMON POSSET 4:lle 

3,3 dl kuohukermaa (ne kuohukermapurkit sattuu olemaan 3,3dl)
1 dl sokeria
3/4 dl siivilöityä sitruunamehua eli yksi mehukas sitruuna
Tarjoiluun:
Tuoreita tai pakastettuja mansikoita, sitruunankuorta raastettuna, keksejä tai mitä vaan keksit

Kuumenna kerma ja sokeri kiehuvaksi, koko ajan sekoittaen. Keitä 2 minuuttia pienellä tulella koko ajan sekoittaen.
Poista liedeltä, lisää sitruunamehu, sekoita ja kaada tarjoiluastioihin.Kannattaa kaataa ensin kasarista kannuun, josta on helppo kaataa siististi. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä kolme-neljä tuntia.
Koristele mansikoilla ja muulla kivalla. 

Lopuksi surautin kaikille Nespresson Ristretto -kahvit ja kiehautin mikrossa kahvimaitoa seuraksi. Tämä oli hyvä pieni lopetus aterialle, jonka kaloreita ei sunnuntain tapaan kestä laskea.

Viikko well done

Kohonnut lämpötila, aurinko ja auvoinen kesäfiilis tekivät tästä perjantaista ihanan päivän sen sijaan että olisin ollut ihan puhki työviikosta. Kerrankin osasin tehdä työt rauhallisesti, sen tiistain pohjanoteerauksen jälkeen. Osasin mennä joka ilta nukkumaan jo yhdeltätoista ja uinahtaa pienille päiväunille kotiintulon jälkeen. Kaikkea sitä pitääkin vielä opetella. 

Lauantain aion viettää asuntomessuilla. Sain nakitettua pojan ja miniän mukaan, eikä tarvinnut kyllä edes taivutella. Mies puolestaan väitti messujen olevan hänelle yhtä piinaa. Ja minä luulin, että meillä oli molemmilla mukavaa viime kesänä Kokkolan-reissulla.

No, jos jalat vain kestävät, kierrän vielä Ikeankin. Pakkohan se on, kun kerrankin sinne pääsee. Onneksi nuoripari on myös kiinnostunut sisustuksesta.

Hyvää viikonloppua!

Valintoja

Maanantai meni hyvin. Tiistaikin meni vielä hyvin, mutta venyi yhdeksäntuntiseksi ja oli aivan liian pitkä kerta-annos aktiivista työaikaa meikäläiselle. Illalla piti vielä tehdä ruokaa ja lankesin säälimään itseäni. Hyvä etten kaivautunut sohvan alle niin kuin Luna.

Tänään osasin jo varoa. Tein töitä vain kolmeneljäsosateholla ja onnistuin siirtämään iltapäivän viimeisen tulijan toiselle päivälle itselleni parempaan aikaan.

Heinäkuussa teen puolittajanikin töitä hänen lomansa aikana. Tuntui nyt hyvältä tehdä valintoja, jotka auttavat itseäni jaksamaan paremmin. Ei se niin tavallista ole: ennen olisin vaan tehnyt sen, mitä pitää. Nyt lähdin kotiin aikaisemmin ja menin nukkumaan. 

Valmistautumista työviikkoon

Viikon mittainen lomaseni on taas ohi. Sanoinkin jo aikaisemmin, että se on tuntunut paljon pitemmältä, kun on pitänyt sisällään kaikenlaista kivaa ja paljon elämää. Yhdet ystävätkin piipahtivat viikolla yökunnissa. Tavallinen vapaaviikko talvella kuluu joskus ihan omasta edestään, päivä toisensa jälkeen vierähtää juuri samalla tavalla kuin edellinen. Tykkään kyllä niistäkin viikoista. Kaikista viikoistani.

Olen aloittanut lenkkeilyn, sort of. Olenhan kerännyt siihen voimia jo monta vuotta. Kun meni puolitoista viikkoa, ettei oikein ollut mahdollisuutta   kunnon ulkoiluun, alkoi olla suorastaan pakottava tarve kaivaa sauvat komerosta ja viritellä vauhtikenkiä jalkaan, sellaisia keinuvia. 

Olen nyt monena päivänä lyöttäytynyt miehen ja koiran mukaan metsään, heidän rutiineihinsa kun kuuluu käydä yhdentoista aikaan metsäkävelyllä. Tavallisesti minä olen siinä vaiheessa vasta toipumassa aamiaisesta ja lehdenluvusta ja lukemassa blogeja. Hippusen verran itsekuria on siis kuitenkin piilossa vielä jossakin.

Nelosen Nuori Victoria -elokuva on juuri sopivaa katsottavaa sunnuntai-iltaan. Romanttinen, kevyt ja kuitenkin aidon herttainen. Katson sitä jo toista kertaa.   Kuningatar Victorian elämässä riittääkin draaman aineksia vaikka muille jakaa. Harvalla naisella on ollut maailmassa sellaista vaikutusvaltaa.

Kukkia ja säilöntää

Vapaaviikko on taas lauantaissa ja tuntuu kuin olisin ollut pitkällä lomalla. Kolmen päivän Oulun-reissu sen teki, ja kaupunkilomailu kotona. Vaikka ei ole päässyt niitä tavallisia kesäiloja harrastamaan uinteineen ja retkineen, on nyt kuitenkin ensimmäinen iso herkkutatti napattu lenkiltä mukaan ja muhennokseksi keitetty uusien perunoitten kanssa. Maistui muuten kesältä tillikurkkujen kera.

Eilen silppusin kaksi punttia tilliä pakkaseen ja samaan syssyyn laatikollisen mansikoita. Nyt sai torilta yhdeksällätoista eurolla aivan priimaa isoa polkaa, kun viikkoa aikaisemmin sai maksaa kympin enemmän. Vielä jäi pakkaseen tilaa muhkealle sienisadolle. Niitä on pakko tulla paljon, kun aurinkoa ja sadetta on saatu tasaisesti päivittäin.

Olen kesän kunniaksi törsännyt pieniin ylellisyyksiin, joista en ennen uneksinutkaan. Kävin Oulussa maanantaina hetken mielijohteesta pesettämässä tukkani kampaamossa, kaupungilla kun olin. Eilen kiersin vähän alennusmyyntejä ja sen lomassa piipahdin Stockmann Beautyssä tunnin  kynsihoidossa. Kyllä oli ihanaa! Sekä joka kolmas päivä tukan vääntäminen että kynsien hoito sunnuntaisin ovat pitkäpiimäistä hommaa itse tehtynä. 

Eikö ole raikkaat ja ihanat kukat tässä kimpussa! Tämänkin kimpun äitini sai lahjaksi. 

Kesäisiä tuulia ja kevyttä aurinkoa viikonlopuksi!

Kesäliinaa

Tykkään hirveästi harmaa-valkoisesta keittiöstäni. Siellä ei ole kuitenkaan verhoja eikä mattoja, joten siellä kaikuu jonkin verran. Ja kaikuminen ei tunnu kovin kodikkaalta. Ikkunoissa on vain valkoiset valoa läpäisevät kaihtimet aamuauringolta suojaamassa, ei niinkään näkösuojan takia.

Tarkoitus oli tai on ehkä edelleenkin asentaa jossakin välissä kaksoiskiskot, ja niihin paneeliverhot. Tai ei ehkä sittenkään...vielä nyt ainakaan emme kumpikaan halua verhoja. Mattoja olemme kahtena päivänä katselleet kaupoissa, mutta tänään mies oli sitä mieltä, että haluaa mieluummin katsella uutta lattiaa sellaisenaan. Komia se onkin.

Liinaa siis pöytään! Kaipasin kesäistä väriä, jotakin reipasta ja raikasta ja runsasta. Katselin Marimekossa läpi paljon kankaita, ja tämä oli se oikea juuri tähän hetkeen.

Suhuutin häälahja-Singerilläni kunnon käänteetkin, vaikka meillä on ollut tapana pitää uusia liinoja ainakin kahtena vuonna peräkkäin ennen kuin ompelukonetta on kaivettu esille. 

Iltojen pimetessä ripustimme olohuoneen ruokapöydän lampun kokeeksi keittiöön. Ei käy, on liian iso. Täytynee toistaiseksi tyytyä vanhaan, sillä lamppukauppojakin on kierrelty muutama päivä. Aika monta hyvää tietäisin, jotka ottaisin lennossa, mutta ovat liian kalliita.

Vaikka kalliiksi on tullut  kiertelykin: toistaiseksi on löytynyt  minulle valkoinen Guessin laukku ja tänään mies sai harmaan puvun. Kruunasin lomafiiliksen käymällä kynsihoidossa, kun ei nyt pääse uimaan eikä pitemmille metsäretkillekään. 

Tämän vaaleamman tummansini-valkoisen liinan halusin rauhallisempiin hetkiin, ja talvea varten. Se on kuin tehty meille.

Radiohiljaisuus on ohi

Olin pienellä blogilomalla. Kun pääsin muutamaksi päiväksi pois oman tietokoneeni läheisyydestä, tuntui kivalta jatkaa sitä vielä muutama ylimääräinen päivä. Kohta se imaisee minut kuitenkin taas moneksi tunniksi joka päivä. 

Jos ei sitten sitä ennen sammu kokonaan. Kannettavani on kolme vuotta vanha, ja temppuilee. Äskenkään se ei meinannut käynnistyä millään. Käytin saamieni neuvojen mukaan CCleaner-puhdistusohjelman läpi, eheytin levyn ja vaihdoin Firefoxin Chromeen. Entä jos tämä sammuu lopullisesti ja pitää tiedot sisällään? Kuvat on sentään tallessa ulkoisella levyllä.

Oulussa oli ihanaa. Äidin synttäreillä oli ihanaa. Oli ihanaa nähdä kerralla niin paljon sukulaisia pitkästä aikaa. Minä en päässyt isän kasikymppisille miehen umpparileikkauksen takia, joten en edes muista, milloin olisin tavannut kaikkia viimeksi.

Siskojen kanssa oli ihanaa viettää aikaa, käydä kaupungilla ja torin rannassa syömässä riivittyä chilipossua burgerin välissä. Heidän seurassaan on aina levollinen ja hyvä olo.

Juhlien jälkeen istuimme isä, äiti ja kolme tytärtä pikkupöydän ympärille ja avasimme Mumm-samppanjan.  Avasimme toisenkin kuohuvan ja porisimme pitkään. Harvinainen tilaisuus!

Olin kyllä aika onnellinen tästä kaikesta.

Keskikesää

Heinäkuu on kohta puolivälissä ja minulla alkaa olla tunne, että kesä valuu käsistä, menee puolihuomaamatta ohi. En ole päässyt nauttimaan kesästä sillä tavalla kuin haluaisin. Ensin veivattiin kolme viikkoa keittiöremontin parissa ja nyt nukun joka ilta työpäivän jälkeen. Flunssa sentään alkaa taittua jo parempaan päin. 

Metsässäkulkeminen ja lenkkeily on vielä kokonaan kokematta, samoin uiminen lähijärvissä. Pitkät pyörälenkit ovat pelkkää unelmaa, kun istuu päivät töissä. Auringossa olen oleskellut pitempään vain juhannuksena. 

Pihakukille en ole tehnyt mitään istuttamisen jälkeen ja monivuotiset kasvavat itsestään. Kastelukin on hoitunut viikottaisilla sateilla. Nauhukset ja angervot kukkivat kohta ja sehän merkitsee loppukesää!

Ensi kesänä otan kyllä loman heinäkuussa ja lomailen koko muun Suomen kanssa yhtä aikaa. Edellisestä kerrasta on jo ainakin viisi vuotta, joten ei tuottane vaikeuksia. Silti: töissä on erilaista heinäkuussa ja vähän sellainen perjantaimeininki ainakin omassa päässä. Mutta siinä nyt on vikaa muutenkin.

Päivän hyvä uutinen on se, että äitini täyttää tänään 80 vuotta. Viikonloppuna lähdemme siskojen kanssa auttamaan pienimuotoisten juhlien järjestämisessä. On mukava tavata pitkästä aikaa sukulaisia.

Mökkikuvia

Kuvapostaus tällä kertaa, kun ei asiaa ehdi kertymään päiväunien jäljiltä. Kauheasti ei irtoa mansikanlaitostakaan: mies kävi hakemassa viiden kilon laatikon makeaa ja isoa polkaa. Olivan niin hyviä, että toivon ehtiväni pakastaa toisen laatikollisen ensi viikolla, siis ennen kuin loppuvat kaupoista. 

Näistä säistä kun ei koskaan tiedä. Tänään oli niin kostea ilma töissä, että palelin aina välillä paljailla säärillä ja toivoin voivani vetää villasukat jalkaan. Kotona vaihdoinkin ensimmäiseksi talviset kotivaatteet päälle ja vetäydyin villapeiton alle nukkumaan.