sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pienet pirskeet


Tervehdys pitkästä aikaa, ystävät! Sosiaalinen elämäni on ollut tänä syksynä vaihteeksi niin vilkasta, että meni toista viikkkoa, etten ehtinyt kirjoittaa blogiin mitään. Ehkä en olekaan niin tietokoneriippuvainen kuin luulin. Lomakuvien käsittelykin odottaa edelleen. Mutta nyt on aikaa ja tuleva viikko on vapaata.


Vietimme eilen illalla pienet pirskeet. Nuorempi poika oli kutsunut syntymäpäiviensä kunniaksi muutaman läheisen ystävän syömään meille; tämä on jo perinne! Hän tuli hyvissä ajoin avovaimonsa kanssa auttamaan valmisteluissa ja toi mukanaan valmistamaansa ylikypsää possua. Minun kontolleni jäi coleslaw-salaatti ja paahdettujen uunijuuresten valmistus. Sekä tietenkin kakku.


Alkuun tarjoilimme drinkit. Tässä kohtaa minulla on vannoutuneena viininystävänä ihan blanko kohta: en osaa tehdä omasta päästäni mitään juomia. Niinpä etsin ohjeita netistä ja löysin ohjeen näihin mainioihin Absolut Casino -juomiin täältä. Ohjeen mukaista mustaherukan makuista Absolutia ei ollut Alkon hyllyssä, joten ostin sitruunanmakuista. Murskattujen limelohkojen ja Ginger alen kanssa maku oli minusta kiva, ei liian makea.


Ruokahalun herättäjäksi tekaisin pieniä leipäsiä patongista ja vuohenjuustosta. Patonkiviipaleet siveltiin salsakastikkeella ja vuohenjuuston päälle valutettiin hunajaa. Tovi uunissa tai grillissä silasi maut mukaviksi.


Revitty possu (tai pulled pork amerikaksi) on ollut pinnalla jo jonkin aikaa. Tällainen makoisa ja pehmeä liha on kyllä hyvää talvista partyruokaa. Minä pidin erityisesti sen kanelisesta ja makeasta mausta.

Pari kiloa possunkylkeä oli hautunut ensin uunissa kuusi tuntia miedossa lämmössä ja päässyt sen jälkeen kylpyyn. Marinadissa oli raastettua inkivääriä 2 peukalon verran, valkosipulinkynsiä, pari desiä fariinisokeria, reippaasti kanelia, pilkottuja jalapenoja, pieni pullo Dr Pepperiä ja puolikas pikkucokis.  Ennen pöytään tuomista poika paistoi vielä paloihin nopeasti pinnat ja antoi marinadin vähän karamellisoitua pintaan.


Coleslaw-salaatin tein vanhan Pastanjauhajien ohjeen mukaan, paitsi kaksinkertaisena seitsemälle hengelle ja lisäsin tietysti mukaan sitruunaa. Jätin myös sellerinsiemenet pois, kun en ole koskaan törmännyt niihin.

Hunajaiset uunikasvikset silattiin avokadoöljyllä, timjamilla, suolalla, pippurilla ja tietenkin hunajalla. Enkä malttanut sinnekään olla ripauttamatta sitruunaa.

Pitää vielä mainita viineistä, olivat nimittäin juuri sopivia näihin varsin makeisiin ruokiin. Pyysin taas myyjältä apua, ja hän suositteli espanjalaista Piedemonte Reservaa ja Raimat Abadiaa. Osui ja upposi, kuten tavallisestikin.


Upposi hyvin Banoffee-kakkukin. Siitä teen vielä erillisen postauksen joku päivä. Vaikka banaani ja toffee kuulostaa ällömakealta -jos siis sellaista voi ollakaan- niin tämä ei kuitenkaan ollut liian makea. Hyvän kahvin kanssa oli mainio ateria lopetus. 


Muutaman tunnin kuluttua nuoriso lähti baariin ja me isäntäväki jäimme kotiin kahden mäyräkoiran kanssa. Kivan illan jälkeen oli yhtäkkiä aika hiljaista.



16 kommenttia:

  1. Kuolaan täällä tuota kakkua ja samalla toivon, että ohjeessa ei ole ainesosia mitä täältä meiltä ei saa.Peukut pystyssä ohjetta odotellen

    Aivan ihana perinne! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Banaaneita ja kondensoitua maitoa saa varmasti sieltä, paremmin kuin täältä, luulisi ainakin:)

      Poista
  2. Onpas teillä ollut hyvät tarjoilut, ihan tässä nälkä yllättää lukiessa.
    Joskus on kiva juhlia ja syödä pitemmän kaavan kautta hyvässä seurassa. Sitten sitä jaksaa arjessa taas paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa jaksaa taas vähän enemmän, jaksaa juhliakin! Kun vuosikausiin en halunnut kutsua vieraita kovin usein, on nyt ollut kiva huomata, että ihmisten tapaaminen ja seurustelu on virkistävää ja tuo paljon iloa elämään.

      Poista
  3. Banoffee-kakku on niin hyvää! Onhan se makeaa, mutta eipä tarvi syödä niin isoa siivua. Hyvät sapuskat näytti olevan kaiken kaikkiaan teillä. Sä taidat muuten tykätä sitruunan mausta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään todellakin sitruunasta:) Luin kerran yhden suomalaisen kirjoittaman kreikkalaisen keittokirjan ja sain oikein sitruunaherätyksen: sen jälkeen olen raikastanut sillä ruoan kuin ruoan. Tuo sitruunainen juomakin oli mieleeni.

      Poista
  4. Olipas kivan kuuloiset partyt! Ja hyvät tarjoilut, niinkuin teillä aina. Tuollaisesta possusta minäkin tykkäisin, mutten osaisi tehdä anakaan itse.

    Onnea poijjaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tehnyt possua minäkän itse, vaikka ei se varmaan vaikeaa olisi, aikaa kyllä menisi. Poika oli pannut possunkyljen illalla uuniin ja laittanut kellon soimaan kuuden tunnin kuluttua. Sitten leikannut lihat ja upottanut marinadiin maustumaan.

      Poista
  5. Alkujuoma kuulostaa raikkaalta, tulikin oikein jano. Ylikypsä possu oli varmasti hyvää, se sulaa suussa (melkein).
    Ihmettelin jo, että oletko lähtenyt pitkälle reissulle, kun ei kuulunut blogissa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan outoa olikin, etten tosiaankaan ehtinyt tietokonetta avaamaan. Olin parillakin reissulla peräkkäin ja heti sen jälkeen töissä. Ja töitten jälkeen olen tunnetusti täysin poissa pelistä.

      Poista
  6. Oi mitkä pirskeet ja ruoat! Olisin voinut tulla kuokkailemaan alkupaloja, possua sekä jälkkäriä. :) Joskus monta vuotta sitten näin jossain kokkausohjelmassa tuon banoffee-tortun ja päätin, että kyseistä jälkkäriä on tehtävä. On kuitenkin ihan kokonaan päässyt unohtumaan kyseinen torttu.. Eikä se musta kuulosta yhtään ällömakeelta (jos sellaista edes voi olla). ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin banoffeeta tehdessä, että se varmaan maistuu noin kaksivitosille vieraille, ja olin oikeasssa. Kannattaa kokeilla, tykkäät varmasti!

      Poista
  7. Onpas teillä ollut oikeat kokkauskemut kaikkine herkkuineen. Mää tein vähän arkisempaa tyttärelle ja vävylle. Helppo fenkolikeitto maistui silti hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa tein, mitä tilattiin. Poika usein ehdottaa jotain tiettyä, kerran hän halusi sunnuntailounaalle Osso bucoa ja äitihän veivasi. Tuli tosi hyvää Sikke Sumarin ohjeella. Kun tänä syksynä samaa yksille vieraille, meni ihan penkin alle.

      Fenkolikeitto on varmasti hyvää!

      Poista
  8. Herkullinen ja huolella tehty illallinen on kyllä loisto juttu ja parasta lähimmäisen rakkautta mitä olla voi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, ja yhteinen ateria on asia, jota nuoretkin arvoistavat:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...