lauantai 20. helmikuuta 2010

Sähköä ilmassa

 
TÄSTÄ ensialkuun sopiva musiikki soimaan?

Heti kun on vapaa viikonloppu, nukun kuin tukki. Ei tietoakaan työviikon unettomuudesta ja heräilystä vähän väliä. Ei edes, vaikka välissä koisaa kaksi koiraa. Herään ensimmäisen kerran vasta puoli seitsemältä ja kunnolla vasta yhdeksältä, kun isä soittaa. Ei pääse nettiin ja kysyy neuvoa.

Olen iloinen kahdeksankymppisestä isästäni, joka vannoi, ettei tietokonetta tarvitse. Äidin alettua opettelemaan sen käyttöä rupesi isäkin kiinnostumaan ja oppi kuin oppikin innokkaaksi sähköpostin ja netin käyttäjäksi.  Aloitteijoilla ei ole helppoa, muistan sen omastakin takkuisesta opettelusta aikoinaan. Nyt isä vannoo, ettei aio edes yrittää Wordin käyttöä ja kirjoituttaa kaikki tuotoksensa muilla puhtaaksi.

  

Pakkanen ja viima saivat jättämään tällä kertaa koiralenkit väliin. Hauvelit on pitänyt käyttää vain pikapikaa pihalla. Luna varsinkin on  nostellut jalkojaan onnettoman näköisenä ja kieltäytynyt liikahtamastakaan. Kävin ostamassa sille tassunsuojat, joita kohta kokeillaan. 

Ehkä tänään jaksan ja viitsin järjestellä hiukan kotia. Pitkin viikkoa olen jättänyt kaikenlaista lojumaan minne sattuu. Olohuoneen isolla pöydällä on tietokoneen lisäksi lehtiä, kartonkeja, kamerajalusta, kamera, laukku, salama, tilikirja, allakka, pari kirjaa,  kuihtuneet kukat ja kynttilä. Miehen ristisanalehti sentään kuuluu siihen. Puolet käyttövaatteistani odottaa silitystä, hohhoijaa.

On niin kuivaa, että tukka lentää, silmät ja nenä tuntuvat oudoilta, on vaikea hengittää ja kaikkialla on sähköistä. Vastapainoksi pyykit kuivuvat kuivauskaapissa hetkessä, kun ovi on auki.   Pestään siis ahkerasti lisää, kuten vaikka uudet lakanat:



P.S. Tuota Amélie-elokuvan soundtrackia soitetaan De Café -kahvilassa torikeskuksessa ja olen jo kaksi kertaa kysynyt siellä, mitä tämä ihana ja tunnelmaan sopiva musiikki on.


14 kommenttia:

  1. Tuttuja nuo pakkasen oireet. Tukka ei tänä vuonna ole kovin sähköinen, kun se on aina ponnarilla. Mutta naama kukkii ja nenä on kipeä, kuiva ja tukkoinen. Ihanaa silti, että on ollut kunnon talvi. Mutta olisi kiva jos tämä kohta loppuisi.
    Kyllä ymmärtää ettei koiratkaan fiilistele ulkoilua.

    VastaaPoista
  2. Joo, isän kanssa on vaihdettu ahkerasti sähköposteja nyt viime päivinä. Kivalta tuntuu sellainen uusi yhteys kun kuitenkaan ihan hirveän usein ei tule soitettua edes nyt kun äiti on sairaalassa.

    Miten se kuulostaakin niin hassulta nuo koirien vaatteet ja kengät, vaikka selvähän se on että pikkukoiria varsinkin palelee tällaisilla pakkasilla. Ja sama turkki sisällä ja ulkona.

    VastaaPoista
  3. Tuo musiikki sopii varmasti kahvilaan, tulee aika elokuvamainen olo, sellainen nostalginen, kepeä surumielinen ja ilotteleva samaan aikaan.

    Lähden tästä juuri toiselle koiralenkille, paksu karva mahdollistaa jopa sen, että koiramme saattaa jäädä -30 asteen pakkasessa makaamaan lumeen.. itse en mielelläni silloin pysähtele..

    eikka

    VastaaPoista
  4. Missy E, jos nenään suihkuttaa öljyä, jää helposti vana nenän alle ja tuntee itsensä vielä idiootiksi kaiken muun lisäksi! Se kuitenkin auttaa, varsinkin yöksi. Silmiin tiputan kostutustippoja. Ihan kuin eläisi apteekin takahuoneessa:p
    Mutta ulkona kelpaa, kunhan tämä viima loppuisi.

    Meri, sähköposti on tosiaan uudenlainen yhteys, viestinheittoa, kun isä ei välitä tekstareistakaan. Ei niihin kyllä osaa vastata äitikään. Mitähän mahtaa olla sitten, kun me ollaan vanhoja ja pudottu teknisen kehityksen kärryiltä?

    Eikka, musiikki sopii juuri siihen sisustuskahvilaan, jossa myydään maalaisranskalaista romanttista tavaraa ja astioita. Sieltä saa ostaa ihania isoja salaattiannoksia ja juuri uunista nostettu kotitekoinen piirakka tuokasuu. Palvelu on tietysti ystävällistä ja kaikki tuodaan pöytään...

    VastaaPoista
  5. Ihanaa pianomusiikkia! Mulla on tuo levykin, enkä ole pitkiin aikoihin kuunnellut. Kiitti muistutuksesta.

    No sähköistä on, hiukset pystyssä olen tänään täällä sisätiloissa jatkanut siivousurakkaa, sohva on sähköä täynnä, samoin kissojenkarvoja, jotka myös lentelevät.

    Mutta voi kun on suloinen pikku-nukkuja tuossa viimeisessä kollaasissa!

    VastaaPoista
  6. Sooloilija, mulla taas on tuo elokuva, mutta en silti ole tunnistantu musiikkia. Jotenkin ei tee mieli katsoa sitä leffaa uudelleen, vaikka silloin niin tykkäsin siitä.

    VastaaPoista
  7. Sisareni soitti tänään ja sanoi, että vanhempani (81 & 79 vee) haluavat tietokoneen NYT ja pyytäneet, että vävynsä sen HETI hankkii. Sen verran toppuutteli, että jos kurssille kuitenkin ensin ajatellen lähinnä erittäin ystävällisten ja auttamishaluisten naapureittensa hermoja ;o) Mutta on ihanaa kun innostuvat uudesta, eikö?

    VastaaPoista
  8. Ei meidänkään vanhukset kurssille suostuneet, mutta vuorotellen olemme kaikki lapsinemme olleet heitä neuvomassa. Hitaasti se on kuitenkin lähtenyt eteenpäin ja vähitellenhän ne taidot kasvaa. Lykkyä tykö vaan;)

    VastaaPoista
  9. Aivan hirveitä sähköiskuja tulee näillä pakkasilla! Auts!

    Ihanaa, kun vanhemmatkin vielä opettelevat tietokoneen käyttöä. Siinä saa aivot ihan uudenlaista työtä ja pysyy mieli pirteänä uutta opiskellessa :)

    Mukavia talvihetkiä!

    VastaaPoista
  10. Makeita kuvia taas. Nam!
    Koira ottaa pehkuista kaiken irti ja nauttii sun uusista lakanoista. Onnellinen : )

    VastaaPoista
  11. Hanna, minä olen ärsyttävän sähköinen ihan muutenkin ja varsinkin töissä räpsähtää, kun kosken johonkin. Nyt räpsii kotonakin, mutta onneksi muillakin:)

    Taru, kiitos. Noista tulppaaneista on otettu kaikki irti viimeiseen asti, heitin ne nyt pois, vaikka olisin tykännyt katsella niitä kuivina vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista
  12. En olisi tätä musiikkia heti elokuvaan yhdistänyt, mutta täydellissesti sopii sun kirjoitusten tunnelmaan. De Café on viehättävä ^^. Siipan vanhemmat ovat molemmat yli 80 ja tietokone on käytössä... kommelluksia sattuu ja välillä naurattaa, mutta ihailen sitä asennetta mikä heillä on, eivät he koskaan ole liian vanhoja mihinkään... viime viikolla Paappa esitteli uutta kännykkää jonka oli kylkiäisinä jostakin saanut... sillä voi kuulemma maksaa laskut ja ottaa valokuvat jne... ihailtava asenne ^^. Pystynköhän itse ikinä samaan?

    VastaaPoista
  13. Tuuluska, saa nähdä, miten käy tässä kehityksen kilpajuoksussa, miten pysytään perässä. Minä olen nyt pudonnut siinä, että käytän kirjamaista allakkaa, isoa vielä, enkä voisi kuvitellakaan pitäväni kaikkia tietojani kännykässä. Toisaalta on niin huonoja kokemuksia kännykän vaihdostakin, kun osoitteet katoavat, samoin tallennetut viestit. Oikean allakan selaaminen suunnittelumielessä on minusta ihanaa!

    VastaaPoista
  14. Oi,Amélie-elokuvasta tuttua musiikkia. Tyttärellä tämä soi useasti ja nyt olen sen jo oppinut tunnistamaan. Pari kertaa olen elokuvankin katsonut ja tykännyt kovasti.

    Siivoamiset ja järjestelyt, huokaus, kun soisi saavansa kaiken hienoon järjestykseen. Aina jostakin repsottaa yms. Mielialastakin se on kiinni miltä koti näyttää/niten sen näkee. Onneksi se vaihtelee ja välillä on oikein tyytyväinen kotiinsa, eikös?

    Hienoa ja innostavaa, että vanhempasi ovat noin tietokoneen mahdollisuuksista perillä. Noin olisi voinut tapahtua omien vanhempienikin kanssa, jos vain olisimme äidin alkuun opettaneet. Voisi varmaan vieläkin...
    Parin vanhemma naisen kanssa käydään sähköpostivaihtoa, 79v ja 87v.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...