maanantai 6. huhtikuuta 2009

Suussa sulavaa Salkkarilohta

Pyörsin tässä taannoin taas pyhät päätökseni ja tilasin Ruoka ja viini -lehden, kun kylkiäisenä luvattiin uusin Glorian ruokakirja. Sitä ei nimittäin saa mistään muualta. Vaikka osa ohjeista on lehdestä leikattuna tallessa, nämä kirjat ovat silti eniten käytettyjä köökissäni. Niistä olen löytänyt suurimmat aarteeni.

Jos joku ei tiedä, niin lehdessä on aina ollut juttusarja 10 parasta ruokaani, jossa tunnetut ruokaihmiset antavat reseptejään. Ne on kerätty ruokakirjaan, joita on nyt jo viisi.

Joku kumma tomaatintarve on ihan selvästi iskenyt, kun melkein joka ruoka sisältää tomaattia jossakin muodossa. Sunnuntaina sitä oli sekä alku- että pääruoassa. Pääruoaksi valmistin punaisella pestolla kuorrutettua lohta. Pestolohi menikin heti lohiruokien kärkeen sinne teriyakilohen rinnalle, tykkäsi nuoriso. Se oli pehmeän makuista ja mehevää, ja äärimmäisen simppeliä valmistaa. Voisi maistua hyvin lapsillekin.

Kirsikkatomaateista saa ihania puolikuivattuja tomaatteja. Niiden ohjeen antoi joku vuosi sitten Jukka Haapalainen Gloriassa (tässä kuitenkin Kotilieden ohje). Teen niitä aina silloin tällöin, koska ne ovat herkullisuudessaan vertaansa vailla.

Vaan nyt ei ollut aikaa kuivatella, joten paistoin tomaatteja liian kuumassa ja kuori ehti tummua. Makua se ei onneksi pilannut.Alkupalasalaatissa tomaatit maistuivat hyvältä rypäleiden, kurkun ja oreganonlehtien kanssa.

Lohenkin ohje oli Gloriasta leikattu ja peräisin Piitu Uskin 10 parhaan listalta. Hän oli saanut ohjeen Marja-Liisa Peuhulta, joten olkoon sitten nimeltään Salkkarilohta.

Noin kilon painoinen lohifile
1 purkki punaista pestoa (esim. Barilla)
2 dl parmessani-raastetta
ripaus mustapippuria
Levitä pestotahna kalan pintaan tasaisesti ja raasta parmesaania (tai Grana Padanoa) reilusti päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa folion alla noin 30 minuuttia.

Minä mitään foliota muistanut kaikessa hötäkässä, mutta kala ei kuivunut yhtään liikaa ilmankaan. Puolessa tunnissa se kypsyi kokonaan, mutta oli silti mehukasta.

Pienempään kala-annokseen voisi laittaa lohkoperunat kalan vierelle kypsymään, mutta meitä oli sen verran monta, että kypsytimme maustetut (öljy, sitruuna, suola, pippuri, timjami) perunat kalan jälkeen, puolisen tuntia uunissa. Sitruuna antoi muuten aika kivan maun noille alla oleville perunoille!

Mehukkaista appelsiineista olin valmistanut etukäteen vanhan bravuurin eli passio-hedelmällä kruunattuja kalvottomia lohkoja maustettuna hunajalla, konjakilla ja vaniljalla. Tämä on aina takuuvarma, halpa, vähäkalorinen ja ennen kaikkea hyvänmakuinen jälkiruoka. Siitä ei koskaan saa kuvaa ennen kuin se on huitaistu naamaan.

Lopuksi uuniin nakattiin paistumaan vielä neljä viimeistä valmispullaa pussista. Nämä menevät myös kuin kuumille kiville. Nyt kahvia ja äkkiä!

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa herkulliselta, suussa sulavalta.

    Hassua, mutta naista tuli koti-ikava.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Taas se teki sen! Täällä kuolataan niin ettei tiedä miten päin olisi. Joskus, oi jos joskus olisi aikaa kokeilla erilaisia ruokia. Minähän en kaloille osaa tehdä mitään...

    VastaaPoista
  4. Ihana ilme Silkkiturkilla;onko se tuossa kerjäämässä makupalaa?Vaikeahan sitä on kieltäytyä;mä olen nyt ottanut sellaisen linjan että yritän olla antamatta kun se muuten kerjää joka paikassa,tuli huomattua se vieraisilla.

    Nami, lohta pestokastikkeen alla.Olen tehnyt vihreän pastan kanssa, mutta punaisen peston kanssa on vielä kokeilematta.

    Ja miten kauniit nuo kuvat jossa noita tomaatteja;tomaateista tuleekin ihanan maukkaita,kun ne laittaa uuniin:se lämpö jotenkuten saa sen makeuden esille.

    VastaaPoista
  5. Tuo kirsikkatomaatti kuivaus oli hyvä vinkki, kun tulee niitä enimmäkseen käytettyä. Kalan meillä tekee aina mies..en pääse oikein siinä kokkaamaan. Mutta olisipa hienoa yllättää "itse tekemällä" lohella. Se on ihanaa, kun syödään isolla porukalla, tykkään. Ja ruoka on niin hyvää, että se menee lähes kaikki.

    VastaaPoista
  6. Pikkujutut, lohi ja perunat pullasta puhumattakaan on niin perussuomalaisia ruokia, ettei ole ihmekään, jos kotimaa tuli mieleen. Toivottavasti pääset aina välillä käymään täällä.

    Lepis, en minäkään kokonaisille kaloille osaa tehdä mitään. Tämä nyt kuitenkin myydään valmiina fileenä, josta otetaan vain ruodot pois ja levitetään pesto päälle. Sen kyllä osaat!

    Yelian, kerjuullahan se epeli on, kieli lipoo siihen malliin. Minä hellyn ensimmäisenä, kumma miten olin paljon tiukempi lasten kanssa kuin pienen eläimen kanssa:-) Tai sitten se on tämä ikä.

    VastaaPoista
  7. Rita, osittain voi kuivattaa isompiakin tomaatteja. Muutamaksi tunniksi mietoon lämpöön uuniin kevyesti maustettuna ja saa ihanaa herkkua!

    VastaaPoista
  8. Ja täällä on uusi ilmekin! Kivaa pinkkiä sävyä ja 'revontulimeininkiä'.

    Onneksi juuri söin, muuten pitäisi alkaa kaivaa jääkaapin uumenia. Ihania reseptejä.. Joihin tulen palaamaan jossain vaiheessa.

    Luin juuri äskettäin tuosta Piitu Uskista, että nyt kun hän on laihtunut reilusti (oliko n.20 kg) niin hän kertoi siitä prosessista mielenkiintoisesti. Hän oli päättänyt ulkoisesti muuttua siksi miksi tunsi itsensä sisäisesti: jänteväksi ja hoikaksi.. Tosi mielenkiintoinen näkökulma pysyvään muutokseen!

    Punainen pesto on tällä hetkellä suuri suosikkini, lisää sitä jopa patongin päälle, margariinin sijasta.

    VastaaPoista
  9. Sooloilija, yhdestä papukaijatulppaanista tuli tuollainen epäselvä kuva, johon ihastuin. Mulla on taas miljoona tulppaanikuvaa odottamassa julkaisua.

    Ostin nyt eka kertaa punaista pestoa ja huomasin, että siitähän saa suoraan spagetinkastikkeen samoin kuin vihreästäkin. Oli todella pehmeän makuista. Ollapa vielä Piitu Uskin tahdonlujuus! Kyllä minäkin tunnen itseni hoikaksi ja jänteväksi oikeasti, mutta muistanko sitä enää jääkaapilla?

    VastaaPoista
  10. Kivoja ruokaohjeita tänne olet taas laittanut. Ja niin herkulliset kuvatkin. Tuota Salkkarilohta täytyy tehdä, on niin houkutteleva resepti.
    Voi tuota Silkkiturkin katsetta. Arvaan ettet voinut tuota vastustaa ja annoit sille jotain herkkua:)
    Nämä sinun kuvat ovat aina niin ihania!

    VastaaPoista
  11. Susanne, samoin käy varmaan lastenlasten kanssa, ei niitäkään voi vastustaa, vai mitä:)Kun katsoo niin kauniisti. Pienenä kun kävi vaarin luona vähän nyhjäämässä, sai aina lakurahat.

    VastaaPoista
  12. Tosi hyvää ruokaa, taidan peesata

    VastaaPoista
  13. Arleena, tämä on nopeaa valmistaa ja hoituu itsekseen uunissa:-)

    VastaaPoista
  14. Mulla on noita Glorian ruokakirjoja kolme, ne kolme ensimmäistä. En ole varmaan koskaan niistä mitään tehnyt, mutta tykkään lukea niitä. Reseptikin saa uutta ulottuvuutta, kun henkilö kertoo, mistä on reseptin saanut tai mikä tarina siihen liittyy. Näitä keittokirjoja voi lukea kuin romaania :).

    VastaaPoista
  15. Voi Hullukaali, juuri niitä kolmea ensimmäistä kirjaa minä olen kokannut eniten, siellä on paljon vierasruoka-aarteitani! Ja kun ihmiset paljastavat parhaita löytöjään, saadaan yleensä aikaiseksi jotakin herkullista.

    VastaaPoista
  16. Tältä istumalta tulee mieleen Anna-Maija TAntun Caprin salaatti, Laila Pullisen Paratiisipasta, Annikki Saarelan Caesar-salaatti, joihin tutustuin ensimmäisen kerran noissa jutuissa.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...